Olemme nyt reilun vuoden asuneet Luopioisissa, ja edelleenkin tuntuu että ihmiset eivät tiedä mitä me täällä oikein ”puuhaillaan.” Joten selvennyksen vuoksi tämä teksti:
Ensinnäkin:
Kyse on meidän omasta henkilökohtaisesta elämästä, valinnasta ja projektista. Olemme pankin kanssa loppuelämän suhteessa ostettuamme kodiksemme ja perhekodiksi (eli toimeentuloksemme) tämän paikan. Harkitsimme ja etsimme tähän toimintaan sopivaa maaseutu-paikkaa pitkään, ja kohtalonpyörä heitti eteemme Haltian pappilan. Olin tehnyt ikäihmisten perhehoitoa pienimuotoisesti jo edellisessä kodissamme Tampereella joten tiesimme jotakuinkin mihin olimme ryhtymässä. Hoitoalalla olen toiminut koko ikäni, nuorempana laitoksissa perushoitajana, myöhemmin toiminimellä koulutettuna hierojana sekä akupunktiohoitajana.
Toiseksi:
Olemme Pirkanmaan kaikkien kuntien palveluksessa. Toimeksiantosuhteessa, joka ei ole palkkasuhde, muttei myöskään yrittäjyys. Asukkaamme tulevat kuntien asiakasohjaajien ohjaamina, jotka toimivat yhteistyössä Pirkanmaan perhehoidon yksikön kanssa. Asiakasmaksut ovat kuten missä tahansa kunnallisessa asumispalvelussa. Meille maksettavat palkkiot ovat nähtävillä esim. Pirkanmaan perhehoidon yksikön sivuilla. Asukkaidemme kotikunta ei vaihdu tänne muuton jälkeen joten maksajana säilyy alkuperäinen kunta.
Kolmanneksi:
Pitkäaikaisia paikkoja meillä on kolme, yksi tilapäispaikka ja lisäksi osavuorokautista eli päivätoimintaa. Pitkäaikaispaikkamme ovat tällähetkellä täynnä.
Perhekotiin ei aina ole helppo löytää soveltuvia ikäihmisiä. Useimmat haluavat olla kotonaan niin kauan kuin se on suinkin mahdollista, ja sitten kunto ja toimintakyky onkin jo niin heikko että tehostettu palveluasuminen on ainoa vaihtoehto. Perhehoito on kodin ja tehostetun hoidon väliin sijoittuva hoivamuoto. Perhekoti myös harvemmin on ihmisen loppuelämän paikka; kunnon heiketessä useimmiten on edessä siirto tehostettuun hoitopaikkaan. Lisäksi perhehoitajalla on oikeus valita asukkaansa.
Tilapäispaikka on yksi vaihtoehto kun tarvitaan lyhytaikaista hoitopaikkaa vaikkapa omaishoidon vapaan ajaksi.
Päivätoiminta on suunnattu kotona asuville virkistykseksi ja mahdollisesti myös omaisen hengähdyshetkeksi.
Lopuksi:
Ikäihmisten pitkäaikainen perhehoito on vielä toistaiseksi kovin vähäistä, johtuen varmasti työn sitovuudesta siitä saatavaan palkkioon nähden. Kyse on elämäntavasta. Siltikin toivoisin kovasti että tämä hoitomuoto leviäisi ja perhehoitajien määrä kasvaisi! Tämä on todellinen win-win tilanne ikäihmiselle ja kunnalle. Ja yksi mahdollisuus elinkeinoon maaseudulla!