Ihanat ystävämme ilmoittautuivat hommiin. Mikäpä siinä, kyllähän niitä täällä piisaa. Rantaan oli syysmyrskyissä kaatunut puu.
Kävipä sitä paitsi tuuri, kaveri on sattumoisin metsuri. Hommahan kävi kuin strömssöössä, tai pitäiskö sanoa, Pappilassa..
Laho kaatunut puu rannassa ei ole varsinaisesti mikään kaunistus, joten mahtavaa kun se saatiin pois! Kiitollisuus elämälle (ja ystäville!) tuntuu vahvalta sydänalassa.
Keittiö sitten näyttää tältä nykyään. Tai no, ei itseasiassa enää näytäkään kun lattiakin on jo pois. Ensimmäisen kerroksen eli muovimaton alta löytyi ”muutama” muukin kerros, ja kaikkein alimpana ikivanha lankkulattia! Keittiöhän on itseasiassa talon vanhinta osaa, alunperin jo 1700-luvulta. Lankku on leveimmillään jopa 40cm, ja n 8cm paksua, kunnon puutapeilla yhdistetty. Mukana myös kulumat entisten emäntien (ja piikojen) teputtelusta.
Se on nyt purettu, ja alla olevan savi- ja olkikerroksen päälle tulee lisäeristys. Poistetaan samalla rotan luurangot, liekö nekin sieltä parin sadan vuoden takaa.. Ainakin kokoa on tällä tyypillä ollut!
Sitten numeroidut lankut takaisin paikoilleen.
Ps. Kuvassa näkyvä entinen oviaukko on johtanut tarjoiluvälikköön. Kuulostaa ison talon touhuilta..
Eli miten pelastetaan vanha talo
Ei kaikki ollut pelkkää auvoa. Pari tuntia paikalla oltuamme alkoi outo haju jota olimme olleet haistavinamme heti tullessa, tuntua jo kurkussa ja nielussa.
Eipäs paineta paniikkinappulaa, hoimme itsellemme. Painajaiskuvia hometaloista alkoi silti vilistä mielessä. Kauppakirjassa oli kohta jossa myyjä vetäytyi kaikesta vastuusta. Olimmeko saattaneet itsemme lievästi ilmaistuna pahaan paikkaan?!
Tiesimme kyllä että katto oli vanha ja vuosi. Kattoremontti oli jokatapauksessa nopeasti aikataulussa, mutta oliko jotain peruuttamatonta jo tapahtunut?
Yön yli nukuttuamme olimme vähän rauhoittuneet. Eipä siinä muuta kuin tutkimaan välipohjaa. Eiköhän se hajun syy sieltä löydetä.
No ei tarvinnut mennä pitkälle. Vessan katon purku antoi jo ainakin ensimmäisen osuman. Läpimätä ja homehtunut lastulevy vanhan viemärin vieressä oli löytö numero yksi tällä saralla. Luulen silti että ei jää ainoaksi.
Eli Kiinalainen uusivuosi
Uudenvuoden aattona 24.1.20 pääsimme vihdoin tutustumaan uuteen kotiimme. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon että 15v aikaisemmin, länsimaisen uuden vuoden aattona pääsimme edelliseen kotiimme. Rotan vuosi alkoi siis meillä liukkaasti, toki toivon että ei nyt ihan tarvitsisi oikeita rottia vuoden aikana paljoa kohdata.
Lunta oli senverran että voi mainita, pikkupakkanen ja tammikuinen kalpea auringonpaiste. Aika jännittävä oli tunnelma. Emme tienneet yhtään mitä oli vastassa. Kauppakirjassa luki että myyjät saavat jättää tavaroita, ja loppusiivous ostajilla. Täytyy sanoa että riittävän siistiksi olivat silti paikat jättäneet. Ja kaikkea hyvinkin tarpeellista huonekalua ym löytyi.
Haltian Pappila otti uudet asukkaat hyvin vastaan! Tai oikeastaan meidät otti vastaan naapurin ihana pörröinen lapinkoira emäntänsä kera. Joten ekat kohtaamiset uusiin naapureihinkin jo luotu.
Luopioisten wanha pappila löytyi oikeastaan lähes vahingossa. Kolme vuotta kohteen etsintää on pitkä aika, joten olinkin jo oikeastaan luopunut Etuoven jatkuvasta tutkailusta.
Koko aikana olimme käyneet katsomassa viittä paikkaa, ja jättäneet yhden tarjouksen (joka, onneksi, ei mennyt läpi, koska olisimme hukkuneet lainan määrään)
Asenteeni: ”se tulee kun on oikea aika” oli kyllä ollut kovalla koetuksella, ja samalla suurin malttamattomuus asiaan oli helpottanut.
Sitten yhtenä kauniina kesäpäivänä kaverini mainitsi että Lempäälässä olisi joku kiva kohde.. no, menin siis pitkästä aikaa Etuoveen ja kappas, Pappila hyppäsi silmieni eteen. Lempäälää emme edes harkinneet.
Silti näyttöön menimme lähinnä huvikseen. Kun viikon päästä, edelleen lähinnä mielenkiinnosta, soitin välittäjälle niin joku perhe oli siitä jo kauppoja tekemässä.
Menimme silti toiseenkin näyttöön, ja jätimme sitten myös tarjouksen. Omistajat mieltyivät meidän toimintasuunnitelmaan, ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Kohtalonpyörä heitti meidät täysin uuteen.
Eli voiko kuulla olla jotain merkitystä?
(Varoitus, teksti sisältää astrologisia termejä)
Aika mielenkiintoista, mutta tuskin sattumaa, että tähän meidän muutos-prosessiin on täysikuu ollut kovasti vaikuttamassa. Eli koko puoli vuotta kun tätä uutta projektia on valmisteltu, sitä on tehty täydenkuun vauhdittamana!
Kaikki lähti 16.7.19. Täysikuu.
Wanhassa Luopioisten pappilassa Haltian kylässä oli yleinen näyttö, johon menimme oikeastaan täysin ilman odotuksia.
Astrologisesti täysikuu oli samassa pisteessä Pluton kanssa. Ja Venus tarkassa oppositiossa Saturnukseen, yhtymässä kuunsolmuihin. Seppo Tanhuan sanoin: ”alitajunta avaa voimat ja valmistelee meitä tekemään elämäämme uudistavia päätöksiä.” Jaahas, voisiko olla?
Seuraava täysikuu oli 15.8.19
Siihen mennessä olimme käyneet paikan päällä jo toistamiseen, jättäneet epävirallisen tarjouksen, ja saaneet siihen hyväksynnän.
Täydenkuun päivänä allekirjoitimme virallisen tarjouksen. Täysikuu vesimiehessä.
Venus oli yhtymässä aurinkoon, ja antoi tälle täydellekuulle vahvan rakkaudellisen vaikutuksen. Tämänhän on todellakin rakkaurelle perustettu, meidän kahden parisuhde on kaiken toiminnan perusta.
14.9.19 syyskuun täysikuu. Meidän kotimme laitettiin myyntiin, ja siinä oli täydenkuun päivänä ensimmäinen näyttö. Täysikuu Kaloissa. ”Vapautuminen on irtipäästämistä”. Niinpä!
14.10.19 täydenkuun päivänä hyväksyimme saamamme tarjouksen kodistamme.
Täysikuu oinaan merkissä. Astrologisesti ”alamme valmistua synnytykseen”, oinas merkeistä ensimmäisenä on aloitteellisin ja kiihkein. Tässä täysikuussa myös Pluto oli vahvasti mukana, ja Pluto usein liitetään siihen että jotain vanhaa kuolee, jää pois ja tästä syntyy jotain uutta.
12.11.19 teimme sitovan esisopimuksen.
Täysikuu härässä. Tämänkertainen täysikuu ”on jumalan sormen kärkenä” Tietoisesti tai tiedostamatta valitsemme suuntaa mitä kohti mennä. Uusiutumisvoimaa ja isoja mahdollisuuksia ajatellen Pluto ja Saturnus tukevat karmallisina planeettoina.
Ja viimeisenä muttei vähimpänä:
12.12.19 vietimme suhteemme juhlapäivää, 22v yhteistä matkaa takana. Tästä se sitten alkaa, uusi loppuelämämme. Täysikuu kaksosissa. Ajallisesti se on ollut lähtölaukaus hyvin uudenlaisiin energioihin. Se on avannut uuden ’kierroksen’ missä valmistaudumme tammikuun uuden sivun käännökseen. No totta!
Kaupat tehtiin (sekä uudesta että vanhasta) 3.12.19, ja pankkineiti antoi meille lopuksi edellisen kotimme kauppakirjan. Edellisen kerran asuntokauppoja oli tehty 3.12.04. Täytyypä jatkossa olla tarkkana tuon päivän kanssa.
Jälkihuomautus: astrologiset tiedot olen poiminut Johanna Vilenin blogista, ja joitakin myös Seppo Tanhuan Astron sivuilta.
Eli kuinka tähän on tultu?
Kaikki alkoi siitä kun reilut kolme vuotta sitten menin täysin ilman ennakko-odotuksia elämänpolkuhoitoon Tampereen Pispalaan. Hoitaja-Maikki sai hoidon aikana vision ”mummoista” jotka olivat jopa jonossa tulossa luokseni. Hän alkoi kysellä että mistähän tässä voisi olla kysymys. Aluksi olin täysin ihmeissäni ja ymmälläni. Aikamme asiasta keskusteltuamme jostain alitajunnasta nousi ajatus IKÄIHMISTEN PERHEKODISTA. Tämä oli kyllä todella elämänpolkuani muuttava kokemus.
Äitini oli perhehoidon pioneereja, meillä oli lähes koko lapsuuteni ajan mielenterveyskuntoutujia osana perhettämme. Ei ehkä ihan tavallinen perhe. Silti se ei mielestäni silloin ollut millään lailla outoa perhe-elämää.
Nuorena vajaamielishoitaja-opiskelijana (juu, luit oikein) kävimme tutustumassa kehitysvammaisten perhekotiin, ja muistan ajatelleeni että tuo elämäntapa voisi kiinnostaa minuakin.. mutta sitten se unohtui melkein kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Kunnes tuli tämä ilmestys.
Elämänkumppanini, puolisoni, lasteni isä ja kotimme taitava remonttimies suhtautui yllättävän positiivisesti tähän ideaan. Tai no, hämäläisittäin vaikeni, joka tarkoittaa usein varmaa ehkää.. Lisäksi ajatuksissamme oli hetken ollut mahdollinen maallemuutto, mutta se oli tyssännyt kysymykseen että mitäs me sitten siellä tekisimme?!
Kolme vuotta lähes päivälleen meni, kun The Kohde löytyi! Kolmeen odotuksen vuoteen mahtui erilaisia henkilökohtaisia-, parisuhde-, ja teineihin liittyviä kriisejä. Sinä aikana myös kävin Pirkanmaan perhehoidon yksikön järjestämän perhehoitajan valmennuksen, ja 1,5 vuotta ehdin tehdä myös ikäihmisten osa-vuorokautista päiväperhehoitoa. Jospa nyt sitten olisimme niin valmiit kuin nyt tällaiseen hyppäykseen voi olla!
