Elämää vai olemista

Perhehoitoliiton etä-koulutuksessa oli juuri äskettäin teemana: Elämää vai olemista.
Kovasti tämä on minua mietityttänyt tässä nykyisessä elämäntilanteessani. Miten tarjota perhekotini asukkaille (ja samalla itselle) hyvälaatuista loppuelämää. Jotta jokainen päivä olisi elämisen arvoinen. Kovin helposti päivärytmi ja sen tuoma rutiini vie mennessään, vaikka tottakai se on se joka kantaa ja tekee päivistä sujuvaa. Ja toisinaan tuntuu että tylsää..

”Elämästä nauttiminen myös rutiineja suoritettaessa on paras tapa nostaa omaa värähtelytaajuutta.” Näin on joku minua viisaampi sanonut, en muista kuka. Ja värähtelutaajuus, no se on luultavasti fysiikkaa. Ainakin tietoinen elämästä nauttiminen nostaa elämästä nauttimisen määrää. Voiko sitä tehdä tietoisesti? Varmasti voi.

Tottakai olosuhteet liian helposti määrittävät osaammeko nauttia hetkestä vai emme. Silti, uskon että hyvin paljon on jokaisen omassa päätäntävallassa. Miten valitsen suhtautua eteeni tuleviin asioihin. Kun taas kerran löydän itseni hellan äärestä niin muistanko myös nauttia tekemisestäni?

Palataanpa aiheeseen. Perhehoitoliiton tutkimuksessa ikäihmiset arvostivat juurikin sitä päivittäistä ns. normaalia elämää. Yhdessä ruoan laittoa, yhteisiä ruokailuja, leipomista, ulkoilua, keskusteluja jne. Eiköhän tuo kantava teema ole: yhdessä. Olkoon se sitten lapsen tai eläimen touhujen seuraamista tai telkkarin katselua. Kyllähän sen tietää varmasti jokainen. Kaikki meistä kaipaavat sekä yhdessäoloa että kohtaamista. Hyväksyvää katsetta. Huomiota. Kosketusta.

Ja ihanaahan on myös se että välillä saa vetäytyä ihan omaan rauhaansa. Eli tasapainosta tässä loppujen lopuksi on kyse. Sopivasti tekemistä suhteessa olemiseen. Sopivasti seuraa, sopivasti rauhaa.

Parhaat asiat ovat usein yksinkertaisia. Jos itse mietit elämääsi ja hetkiä jotka ovat jääneet mieleen niin usein ne ovat melko simppeleitä. Hetkiä elämästä. Niistä koostuu elämämme helminauha. Koen että minun tehtäväni perhehoitajana on tarjota niitä hetkiä; sekä elämää että olemista.

”Älä pelkää kuolemaa, pelkää elämättä jätettyä elämää. Sinun ei tarvitse elää ikuisesti. Sinun täytyy vain elää.” Natalie Babbit.

Ps. Jottei kenellekään jää liian yksipuolista kuvaa niin kyllä meilläkin harrastetaan juhlahetkiä -ja retkiä.. sopivasti arkea, sopivasti juhlaa.