Amatööri tulee latinan sanasta amator-rakastaja.. eli että suhtautuu johonkin tiettyyn asiaan intohimoisesti, rakastaen sen tekemistä. Ammattilainen puolestaan liittyy siihen että tekee jotakin ammatikseen, saa siitä rahaa eli elantonsa.
Voiko ammattilainen siis olla myös amatööri? Voiko tehdä jotakin ammatikseen ja samalla rakastaa sen tekemistä? Varmasti voi ja varmasti suuri osa ihmisistä ainakin uransa alkuvaiheessa suhtautuukin työhönsä intohimoisesti.
Harmillista että amatöörillä on nimikkeenä niin negatiivinen sävy. Mistä lie siihen suuntaan lähtenyt..?
Olisi hienoa jos pystyisi löytämään ammatistaan ja elämästään amatöörimäisiä piirteitä. Uusiutumaan ja säilyttämään kasvavan mielenkiinnon ammattiaan kohtaan. Ja ehkä jopa ripauksen intohimoa, ainakin aika-ajoin..
Näitä pohdin nyt oltuani pitkäaikaisena perhehoitajana jo toista vuotta. Sanon jo, koska ammattini luonteen vuoksi voin mielestäni lyhehkölläkin kokemuksella sanoa olevani ammattilainen. Kansankielessä ehkä ammattilainen vs amatööri saattaa juurikin liittyä aikaan. Amatööri ei tee työtään 40 viikkotunnin tahdilla. Tai uransa alkumetreillä oleva voi sanoa olevansa vasta amatööri. Eli rutiini ja vuodet on se joka tappaa intohimon ja rakastajan näkökulman? Toisaalta rutiinia tarvitaan ollaksesi ammattilainen.
Myös tietty nöyryys asioita kohtaan voi auttaa pysymään amatöörinä. Ettei ammattilaisen ylpeys, ja ne rutiinit, estä muuttumasta, suhtautumasta uteliaasti ja avoimesti asiaan kuin asiaan. Ettei vaan erehdy sille tielle että: ”näin meillä on aina tehty”.
Tämän pyrin pitämään mielessäni kun meille tulee sijaisia, uusia asukkaita ja toivon mukaan tulevaisuudessa myös residenssi-asujia. Säilyttää yhtäaikaa ammattilaisen ja amatöörin asenteen. Jos unohdan, minua saa muistuttaa!!