Ne on ne tunnelmat jotka nyt vallitsee. Tuntuu todella hyvältä se että meillä on nyt ensimmäinen asukas, ja toisaalta kyllä hirvittääkin. Vastuu. Se, että tässäpä sitten olen ”töissä” 24/7. Miten sitä jaksaa päivästä, viikosta, vuodesta toiseen? Sitä jään välillä miettimään mutta sitten palautan itseni nyt-hetkeen. Sillä kun menee päivän, viikon ja kuukauden kerrallaan niin onnistuu. Muuten voisi lannistua. Ja sitäpaitsi, juuri yhdelle asiakasohjaajalle sanoin että tämä on elämäntapa, ei niinkään työpaikka. Tämä on jokaisena hetkenä minun valitsemani tapa elää. Minun elämäni, ja samalla tietysti monen muunkin.
No, nyt neljän päivän ja yhden asukkaan ruusunpunaisissa tunnelmissa vielä mennään, ja hyvä niin. Nautitaan tästä kun vielä ehditään. Kahden viikon päästä meille tulee hetkeksi aikaa kolme asukasta lisää, joten silloin viimeistään on tuon Hui-n vuoro. Pankkilainoja ei maksella yhden asukkaan avulla joten täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan isompaan porukkaan.