Luopioisten wanha pappila löytyi oikeastaan lähes vahingossa. Kolme vuotta kohteen etsintää on pitkä aika, joten olinkin jo oikeastaan luopunut Etuoven jatkuvasta tutkailusta.
Koko aikana olimme käyneet katsomassa viittä paikkaa, ja jättäneet yhden tarjouksen (joka, onneksi, ei mennyt läpi, koska olisimme hukkuneet lainan määrään)
Asenteeni: ”se tulee kun on oikea aika” oli kyllä ollut kovalla koetuksella, ja samalla suurin malttamattomuus asiaan oli helpottanut.
Sitten yhtenä kauniina kesäpäivänä kaverini mainitsi että Lempäälässä olisi joku kiva kohde.. no, menin siis pitkästä aikaa Etuoveen ja kappas, Pappila hyppäsi silmieni eteen. Lempäälää emme edes harkinneet.
Silti näyttöön menimme lähinnä huvikseen. Kun viikon päästä, edelleen lähinnä mielenkiinnosta, soitin välittäjälle niin joku perhe oli siitä jo kauppoja tekemässä.
Menimme silti toiseenkin näyttöön, ja jätimme sitten myös tarjouksen. Omistajat mieltyivät meidän toimintasuunnitelmaan, ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Kohtalonpyörä heitti meidät täysin uuteen.
